Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Kolumnit

13.6.2026 15:00 ・ Päivitetty: 13.6.2026 04:05

Hanna Wass: Jos turvallisuuspolitiikan konsensus murtuu, onko se uhka vai mahdollisuus?

Äänestäjien kyky yllättää päätöksentekijät on edustuksellisen demokratian olennaisin ominaisuus. Turvallisuuspolitiikankin kysymyksissä hiljaisen konsensuksen aika voi pian vaihtua – jos puolueet uskaltautuvat avoimeen keskusteluun ratkaisumalleistaan.

Hanna Wass

Kun päätöksenteko uhkaa hiipua vaalikaudet ylittäväksi yksimielisyydeksi, parlamentaarisen areenan ohittavaksi teknokraattiseksi hallinnaksi tai performatiiviseksi vakuutteluksi avoimen ongelmankäsittelyn sijaan, kansalaisilla on keinot palauttaa erimielisyys politiikkaan.

Äänestäjien merkitys kiinni pultattujen asetelmien purkajina on noussut viime vuosina hämmästyttävästi esiin suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Konsensuaalinen päätöksentekokulttuuri ja pienen valtion tarve esiintyä yhdellä äänellä ovat olleet meillä siinä määrin hallitsevia, että tehdyt ratkaisut ovat monesti lipuneet demokraattisen debatin ulottumattomiin.

Kevään 2022 eduskuntakeskustelu Natoon liittymisestä merkitsikin poikkeuksellista käännekohtaa. Päätöksenteon käynnisti nopeasti kääntynyt kansalaismielipide, jota vasten puolueet ja edustajat puntaroivat avoimesti kantojaan.

Nato-jäsenyyden myötä ulko- ja turvallisuuspolitiikka palasi kiistoilta rauhoitetulle alueelle. EU-yhteistyö Ukrainan tukemisessa, Venäjän uhkaan vastaaminen sekä kansallisten puolustusinvestointien nostaminen ovat kysymyksiä, joissa puolueiden väliset näkemyserot typistyvät yksityiskohtiin ja painotuksiin.

Myös käsitys Yhdysvaltojen merkityksestä Euroopan ja Suomen turvallisuudelle on laajasti jaettu, vaikka oppositiossa varoitellaan USA-riippuvuuden riskeistä.

Turvallisuus näyttäytyy äänestäjille avoimen kiistanalaisena poliittisena projektina, joka muokkaa vakiintuneita jakolinjoja.

KONSENSUS on voimavara kriisioloissa, mutta johtaa helposti näkökentän kaventumiseen. Äänestäjiltä löytyy onneksi jälleen halua haastaa puolueiden yksituumaisuus.

NATOpoll-tutkimushankkeemme tuoreet tulokset osoittavat, että suomalaisten suhtautumisessa Nato-jäsenyyden velvoitteisiin ja etenkin ydinaseisiin vallitsee selvä rako yhtäältä kokoomuksen ja perussuomalaisten ja toisaalta vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajien välillä.

SDP:n kannattajat sijoittuvat punavihreän blokin sijaan välimaastoon. EU:n turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden vahvistaminen hajottaa puolestaan perusporvariblokin ja yhdistää kokoomuksen, SDP:n ja vihreiden kannattajat toisiinsa.

Puolet perussuomalaisista luottaa Yhdysvaltojen kanssa tehtävän puolustusyhteistyön pitävyyteen, kun vasemmistopuolueiden ja vihreiden kannattajista tällä kannalla on vain murto-osa.

Suomalaisten äänestäjien hajautuminen tukee havaintoja Nato-myönteisen konsensuksen heikentymisestä Euroopassa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan neutralisoi Naton ja EU:n roolin turvallisuuden tuottajina, mutta sodan pitkittyminen, Yhdysvaltoihin liittyvät epävarmuudet ja suurvaltapolitiikan nousu lisäävät kysyntää turvallisuuskysymysten uudelleen politisoimiselle.

Turvallisuus ei näyttäydy äänestäjille enää teknisenä, hallinnollisena tai normatiivisesti neutraalina kysymyksenä, vaan avoimen kiistanalaisena poliittisena projektina, joka muokkaa vakiintuneita jakolinjoja.

ON kiinnostavaa seurata, löytyykö puolueilta kanttia vastata äänestäjien keskuudessa ilmenevään vastakkainasetteluun käymällä lähestyvissä eduskuntavaaleissa erimielisyyksiä kaihtamatonta keskustelua esimerkiksi Suomen ilmatorjunnan riittävyydestä, avaruuspuolustuksen riippuvuuksista ja transatlanttisten suhteiden tulevaisuudesta.

Tämä edellyttää ymmärrystä siitä, ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudelleen politisoituminen ei johda turvallisuusuhkiin tai kansallisen yhtenäisyyden murtumiseen, vaan laaja-alaisempaan ratkaisukykyyn ja vakuuttavampiin perusteluihin.

Suomalaiset seuraavat tiiviisti ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä, joihin halutaan ottaa kantaa myös vaaleissa. Hyvin informoidut kansalaiset ansaitsevat puolueet, joilla on tunnistettavat ulko- ja turvallisuuspolitiikan profiilit. Niiden hiominen voi yllättää sekä puolueet että äänestäjät.

Kirjoittaja on yleisen valtio-opin apulaisprofessori Helsingin yliopistossa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU